Käärmeenlaukka

Molemmat laukat ovat villivihanneksia. Syötävät ja erittäin helppohoitoiset ”mökkiläisen sipulit” sopivat keittiökasvimaalle, mutta myös niitylle ja perennojen joukkoon. Siellä ne saavat levitä vapaasti itusilmuillaan ja sivusipuleillaan. Ruoanlaittoon käyvät sekä lehdet, kukat, sipulit että itusilmut. Hieta- ja käärmeenlaukan maut muistuttavat valkosipulia.

Käärmeenlaukka

Käärmeenlaukka (Allium scorodoprasum) on mahdollisesti tuotu Suomeen aikoinaan maustekäyttöön ja keripukkiyrtiksi. Leveät, purjomaiset lehdet ovat maukkaimpia kevätkesällä. Sipuli on munanmuotoinen ja pieni. Se kukkii kesä–heinäkuussa violetein kukin. Käärmelaukka kasvaa noin 35–100 cm korkeaksi. Se kukkii heinä-elokuussa violeteilla kukilla, joiden väri vaihtelee vaaleasta tummaan. Se viihtyy tuoreessa ja keskiravinteissassa paikassa.

Käärmelaukka viihtyy läpäisevässä runsasmultaisessa kasvupaikassa puolivarjossa tai jopa varjossa. Käärmelaukan lehtiä ja jopa kokonaisia versoja voi syödä alkukesästä. Yhteen varteen kehittyy kymmeniä violettikuorisia itusilmuja, jotka syyskesällä multaan pudottuaan kehittyvät uusiksi kasveiksi.

Käärmelaukka tunnetaan ranskalaisessa keittiössä rokambolina. Se on kuulunut ennen vanhaan suomalaiseenkin ruokavalioon. Se vakiintui Ahvenanmaalle ja maamme etelärannikolle reheviin lehtoihin kenties jo viikinkiajalla. Kukinnon alla on 1–2 leveää, varhain varisevaa tukilehteä.

Hietalaukka

Hietalaukka (Allium vineale) kasvaa noin 25–100 cm korkeaksi. Se kukkii heinä-elokuussa vaalenpunaliiloilla kukilla. Se viihtyy aurinkoisessa, kuivasta tuoreeseen ja keskiravinteissassa paikassa. Hietalaukan lehdet ovat kapeammat kuin käärmeenlaukan. Sen lehdet lakastuvat varhain. Sipuli on munanmuotoinen ja pienikokoinen. Violetit kukat kukkivat heinä–elokuussa

Käärmeen- ja hietalaukka ovat vuoden Maatiaiskasvit 2022.

Kuvat: Ella Räty

Artikkeli Käärmeenlaukka julkaistiin ensimmäisen kerran Kotipuutarha.